Lähtö lähellä

Nimeni on Erno Janne Kristian Hurskainen, mutta jo noin 30 vuoden ajan minua on kutsuttu nimellä Ema. Olen 39-vuotias, ammatiltani tyhjäntoimittaja ja luonteeltani nautinnonhaluinen laiskuri. Harrastan mm. soittamista ja joensuulaisen Jokipojat -jääkiekkojoukkueen diggailua.

Kuten jotkut ystävistäni ja tuttavistani jo tietävätkin, olen lähdössä matkalle. Hankin hiljattain parikymmentä vuotta vanhan asuntoauton, jonka olen kuluneen kesän aikana muuttanut kodikseni. Tätä kirjoittaessani minulla on vielä yhdeksän yötä aikaa nukkua taloni makuuhuoneen puurunkoisessa sängyssä. Ne nukuttuani kotini sijaitsee neljän pyörän päälle nostetussa, 5,4 m pitkässä ja 2,5 m leveässä, dieselöljyn ja ilman seosta seosta kiivaasti räjäytellen jopa yli sadan kilometrin tuntinopeuden saavuttavassa kopperossa.

Matkani toivon kestävän ainakin vuoden. Siksi ajaksi olen vuokrannut taloni eteenpäin, joten ainakaan juuri tähän kotiin en voi ennen tuota määräaikaa palata. Määränpään olen yrittänyt pitää tuntemattomana myös itselleni, vaikka tietysti jotain olen mielessäni jo hahmotellutkin. Lähinnä pyrin kuitenkin ajamaan menosuuntaan päin, mikä se sitten onkin.

Nykyinen elämäntapamme on kaiken järjen mukaan tulossa tiensä päähän. Mikään ei voi kasvaa loputtomiin. Niinpä haluan käydä katsomassa omin silmin kaikkea sitä, mikä Euroopassa on kaunista, sekä sitä, kuinka ihmiset eri puolilla maanosaa elämäänsä elävät. Yhä useampi eurooppalainen tuntuu tahtovan käpertyä omaan pieneen todellisuuteensa ja teeskennellä, ettei muuta ole olemassakaan. Tai jos jossain onkin, ei halua sitä nähdä muualta kuin ehkä televisiosta.

Mikäli olen mitään lukemastani historiasta ja tämän päivän tilanteesta ymmärtänyt, todistamme taas sen saman hulluuden nousua, joka syöksi koko planeetan mörön perseeseen vuosikausiksi viime vuosisadan puolivälissä. "Ihmiskunnan kollektiivinen itsemurhayritys I & II", kuten suosikkikirjailijani Kurt Vonnegut maailmansotia nimitti. Ei kahta ilman kolmatta?

Näin voisi ajatella synkkyyteen taipuvainen, mutta onneksi itse olen iloinen ja huoleton veikko, jota ei tulevaisuus huoleta tippaakaan. Pahikset saavat synkistellä ja äkäillä puolestani rauhassa, sillä tiedän maailman olevan täynnä kauniita, lumoavia ja suorastaan mykistäviä ihmeitä. Vaikka matkani rajoittuukin Eurooppaan, toivon ja uskon löytäväni paljon hienoja ja outojakin asioita, joita en koskaan kotona tai valmismatkoilla tulisi kohtaamaan.