Lomalla

Uuden tutkiminen ja suuret seikkailut eivät varsinaisesti ole viime päiviäni värittäneet. Makailen Ijon Tichyn kanssa Murner-järven leirintäalueella Wackersdorfissa Saksassa. Paikan rento ilmapiiri on imaissut mukaansa ja aika on kulunut kirjoittaessa, lukiessa ja syödessä.

Uimassa olen muistanut käydä vieressä liplattavassa tekojärvessä, jonka vesi on suorastaan poikkeuksellisen kirkasta. Lammikko on itse asiassa 60–80-luvuilla toiminut hiilikaivos, joka on myöhemmin täytetty vedellä ja palvelee nyt virkistyskäytössä kaupunkilaisia, leirintämatkailijoita ja mm. naapurissa toimivaa Wackersdorfin purjehduseuraa.

Mielenkiintoisinta on kuitenkin ollut seurata leirintäalueella kuhisevaa karavaanarielämää, jota kai itsekin nyt sitten elän. Tällaista tuoretta asuntoautoilijaa naapureiden toinen toistaan kovemman luokan viihdeviritykset hämmästyttävät. Ijon Tichyn kylkeen olen toki minäkin laittanut simppelin aurinkokatoksen, jonka alla muovipöytä ja pari tuolia, mutta pidemmälle ehtineillä pelkkä kaiken oheisroinan paikalleen asentaminen kestää tuntikausia pysäköinnin jälkeen.

Ja onpa alueella tietysti ympärivuotisiakin asukkaita. Heidän vaununsa kivijalkoineen, piha-aitoineen, räystäineen ja puutarhatointtuineen eivät enää edusta kovinkaan liikkuvaa elämäntyyliä, mutta ymmärrän kyllä pysyvänkin asumisen edut tällaisessa paikassa. Naapurit ovat leppoisia ja hyvällä tuulella, hyvät palvelut ihan vieressä ja oikean talon hinnalla asuu omassa vaunussa vaikka yhtä aikaa useammallakin leirintäalueella.

Mutta enpä tiedä, olisiko minusta muuttamaan tänne pysyvästi. Ainakin toistaiseksi asuntoautoilussa viehättää nimenomaan vapaus nostaa ankkuri ja jatkaa matkaa milloin tahansa. Nyt nautin vielä pari päivää Murner Seen hyvästä säästä ja tunnelmasta, mutta loppuviikosta ajattelin pakata taas romut tavaratilaan ja suunnata auton keulan kohti etelää. Minne tie vie, se jääköön nähtäväksi.