Espanja on ollut virkistävä kokemus. Maisemat ainakin Välimeren rannikkoa pitkin ajellessa ovat olleet hienoja ja autoilukulttuurikin huomattavasti asiallisempaa kuin Ranskassa. Maksullisia moottoriteitä täältäkin löytyy, mutta nähtävästi huomattavasti vähemmän kuin vaikkapa juuri Ranskassa. Melkein koko matkan l'Ampollasta Fuengirolaan sai ajaa pitkin oikeata moottoritietä vaikka olin käskenyt navigaattorini välttää maksullisia tieosuuksia.
Pitkän matkan olen tehnyt myös päässäni, sillä yksin matkustaessa aikaa ajatteluun jää paljon.
Vaikka ajaessa halki eri maiden näkee paikallisia ilmiöitä, tapoja, designia tai mitä tahansa, on tosiasia silti se, että ainakin näin Euroopan mittakaavassa kaikkialla on kulttuurimielessä todella samanlaista. Ihmiset näyttävät samalta vaatteemme ja kenkämme ollessa samojen yritysten valmistamia. Ruokamme ostamme samoista kauppaketjuista, joiden hyllyiltä löytyvät joka puolella samat brändit. Samat biisit soivat radiossa ja samat ohjelmat näkyvät telkkarissa. Matkamuistomyymälät myyvät kaikkialla samoja muistoja.
Alkumatkasta luin armaaltani matkalukemiseksi lainaamani Naomi Kleinin kirjan No logo, joka avasi silmiäni entistäkin avoimemmaksi huomaamaan kulttuurin ja mainostamisen tarkoittavan yhä useammin samaa asiaa. Globaaleilla markkinoilla yhtiöt toimivat niin nopeasti, että siinä vaiheessa kun jossain paikallisena alkaneesta kulttuuri-ilmiöstä on tullut "muotia", on se jo täysin kesytetty ja valjastettu myymään coolia kansainvälistä brändiä entistäkin tehokkaammin kaikille maailman ihmisille.
Eivät paikalliset kulttuuri-ilmiöt tietysti vielä minnekään kadonneet ole, tai edes aivan heti ole katoamassakaan, mutta vauhtiin niiden sulautumisessa yhdeksi ihmiskulttuuriksi on kyllä päästy. Kiihkeimmätkin rajojensulkijat ja kulttuurien sekoittumisen vastustajat tekevät kaikkensa näyttääkseen täsmälleen samalta kuin kaikki muutkin, syövät samaa ruokaa ja nauravat samoille telkkarin amerikkalaisille komediasarjoille kuin lajitoverinsa toisella puolella maapalloa.
Vastikään saimme lukea uutisen, jonka mukaan elämme maailmanhistorian rauhallisinta ja väkivallatominta aikaa. Rajat ovat auki, tavarat ja ihmiset liikkuvat, eikä Euroopassakaan ole koskaan ollut näin rauhallista. Voisiko olla, että globalisaatiolla ja rauhalla onkin yhteys toisiinsa?
Sodissakaan vihollinen ei enää ole pelkkä joukko vastenmielisiä hirviöitä vaan samoista asioista kiinnostuneita, samannäköisiä ja myös samanmielisiä kuluttajia kuin me itsekin. Valitsemme yksilöllisyytemme yhä ohuemmaksi käyvästä globaalista kuvastosta ja luemme yhteisestä tietoverkosta samoja uutisia kaikkialla maailmassa. Olemme hitaalla matkalla kohti yhtä maailmaa halusimme sitä tai emme.
Toistaiseksi tuo matka on kuitenkin niin alussa, että sen kampittajien onnistumismahdollisuudet ovat hyvät. Kiihtyvä pelottelu, suoranainen kansainvälisyyden vaaroilla uhkailu on tuttua kauraa politiikan kaukaloissa ympäri Euroopan. Ihmiskunnan kasvu aikuiseksi voi pysähtyä lopullisesti siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme kasvattaneet lihaksemme vieläkin suuremmiksi kuin aivomme. Hallussamme on sellainen määrä räjähteitä, että niitä riittäisi parin naapuriplaneetankin posauttamiseen omamme lisäksi.
En minä ainakaan historiaa lukiessani osaa paljon menneitä aikoja kaivata. Riistoa, vihaa, kurjuutta, hätää, tuntemattoman pelkoa ja silkkaa tietämättömyyttä. Käytössämme on ensimmäistä kertaa kaikki koskaan selville saamamme tieto keskitettynä. Se mahtuu kämmenelle tai housuntaskuun ja on saatavissa kaikkialla aina. Sen ymmärtämiseen menee aikaa emmekä me jo ennen tätä tiedon tulvaa syntyneet tule sitä koskaan tajuamaan vaikka se meillekin on ällisteltäväksi annettu. Tieto muuttaa nykyisen maailmamme vielä joksikin aivan uudeksi.
Planeetanlaajuiset tuotemerkit, kauppaketjut, yhtenäinen pukeutuminen tai edes kaikkialla sama matkamuistokrääsä eivät siis ole merkki pelkästä kulttuurin köyhtymisestä. Ne muistuttavat meitä jatkuvasti siitä, että olemme kaikki yhden pienen planeetan asukkaita. Yhteisen tilan jakaminen meidän ja noiden puoliin viivoja maahan piirtämällä on lapsille tärkeää, mutta vanhemmiten tapa yleensä koetaan hieman pikkumaiseksi ja jää pois.
Kaikkina aikoina ihmiset ovat kokeneet elävänsä aivan erityistä aikaa. Milloin on Jeesus palaamassa tai kaikkien sotien huipentuma tapeltu pellolla, mutta aina on ollut erityistä juuri nyt. Ehkä tällä meidän hetkellämme väitteelle myös on katetta, niin valtava on tiedon ja energian vallankumous mihinkään aiempaan ajankohtaan verrattuna. Siinä mielessä myös matkustelu juuri nyt on mielenkiintoista. Menneisyys ja tulevaisuus sekoittuvat kiehtovalle sykkyrälle vanhan ja uuden kulttuurin sekä tekniikan sekamelskassa.
Matkalla jää aikaa ajatteluun.
Alla olevat kuvat eivät liity mihinkään tässä kirjoittamaani millään lailla, mutta onpahan jotain katseltavaa.
Jatkan tutkimuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.