Saksalainen joustamattomuus

Tänään vierailin panimofestivaaleilla Bodenwöhrissä, joka on pieni kylä täällä itäisessä Baijerissa. Kylän keskustaan oli pystytetty valtava teltta esiintymislavoineen ja pitkine pöytineen. Perinteisiin baijerilaisasuihin puketuneet naiset kantoivat valtavia oluttuoppeja ja ruoka-annoksia vierailijoille ja taustalla soitti mukavaa ryyppäysmusiikkia nahkahousuihin ja hassuihin hattuihin pukeutunut bändi.

Bodenwöhr Brauereifest

Teltan ulkopuolella sijaitsivat ruokakojut, joista sai tietysti makkaraa ja perunasalaattia, meheviä lihankimpaleita tai vaikkapa paistettua kalaa. Jälkiruuaksi tarjolla oli vaikka minkälaista käsintehtyä makeista ja pullaa koristeellisesta vaunusta käsin myytynä. Tunnelma perjantaina alkuillasta oli leppoisa, ihmiset söivät, joivat, keskustelivat ja nauroivat poikkeuksetta duurissa kulkevien sävelmien tahdissa.

Siinä pihviä ja perunasalaattia paikallisen panimon appelsiinikolan ryydittämänä nautiskellessani en voinut olla miettimättä, miltä vastaava tapahtuma näyttäisi kotipuolessa. Koska alueella tarjoillaan olutta, olisi anniskelualueen tietysti oltava aidattu. Suomalaisilla rockfestareillahan on viranomaisten vaatimuksesta nähty jo useana vuotena peräti kaksinkertaisella aidalla ympäröityjä ryyppykarsinoita. Siis ensin yksi aita, jonka jälkeen kaikilta kielletty rajavyöhyke ja vasta sen ympärillä varsinainen ulkoaita. Seuraava askel on epäilemättä molempien aitojen sähköistäminen ja alueen nurkkiin pystytettävät konekivääritornit valonheittimineen.

Ruokaa ja olutta tarjolla ilman raja-aitoja

Bodenwöhrin kemuissa kalja kannettiin pöytiin jos ei itse jaksanut hakea. Samoin ruoka. Litran tuoppi maksoi suomalaisen ketjuravintolan keskariputelin verran ja kaksi herkullista pihviä paikallisella perunasalaatilla vitosen. Poissaolollaan loistivat aidat ja turvavyöhykkeet, keltaliiveissään kaikkialla vaanivat järjestysmiehet ja ennen kaikkea meluisat humalaiset. Liikkeellä oli sen sijaan paljon perheitä lapsineen ja koirineen, joka ei näillä tarjoiluilla tulisi tietysti Suomessa kysymykseenkään.

Eivätkä tulisi kyllä ne tarjoilutkaan. Kaljanmyynnin ilman em. turvajärjestelyitä kieltäisi mahtikäskyllään yksi viranomainen ja ruuanmyynnin ilman sen tuhatta lupalippua ja tarkastuskäyntiä toinen. Lapset ja koirat pidettäisiin tietenkin tiukasti koko tapahtuman ulkopuolella ja muutenkin tällainen metelöinti keskellä kylää on kiellettävä välittömästi, marmattaisivat kansalaiset sanomalehtien yleisönosastoilla.

En halua romantisoidakaan eksoottista ulkomaankokemusta sen kummemmin, mutta ei voi kyllä välttyä ajatukselta, että kuinka ihmeessä Suomessa on päädytty nykyisenkaltaiseen mielettömään byrokratiahelvettiin heti jos jossain on yhtään hauskanpidon uhkaa ilmassa? Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Hesarin uutinen Simpsoneista tutun Duff-oluen kieltämisestä. Liian hauska idea, ei voida sallia.

Tekisi mieli marssia tämän, siis tämänkin päätöksen tehneen Valviran konttoriin ja kysyä kenen helvetin idea tämä taas oikein oli? Kenellä on kanttia tunnustaa täydellinen huumorintajuttomuutensa julkisesti? Ja mitä ihmeen iloa tai edes hyötyä tällainen voi kenellekään tuottaa?! Suomessa kuten täällä Saksassakin alkoholinmyynti on yksiselitteisesti kielletty alle 18-vuotiaille. Aikuiset osaavat käsittääkseni tehdä omat ostopäätöksensä.

Paitsi että eivät osaa. Kaljaa saa ostaa vain silloin kun kello ei ole liian vähän tai liian paljon. Ja vain jos pullon etiketti on tarpeeksi tosikkomainen. Kafkakin olisi kateellinen. Ja meidän mielestämme juuri saksalainen on virallinen, järjestelmällinen ja huumorintajuton!

Olen viettänyt tässä maassa aikaa vuosien varrella melko paljon ja tiedän täkäläisten jättävän typerät viranomaispäätökset kylmästi omaan arvoonsa. Ja jos ei viranomainen tätä vinkkiä vielä tajua, noustaan päätöstä vastaan ja pakotetaan perumaan se.

Kotimaani pilkuntarkasta älyttömimpienkin päätösten nöyrästä noudattamisesta kertoessani täkäläiset ystäväni eivät ole uskoa kuulemaansa. "Kalja täytyy juoda täsmälleen määrätyllä alueella, jonka rajaa ei saa ylittää millilläkään?" "Tupakkaa ei saa polttaa maahan piirretyn viivan sisäpuolella ulkoilmafestareilla?" "Edes vesipulloa ei saa viedä ulos anniskelualueelta?!"

Kun kerron vielä tarinoita ei niin pitkä aika sitten tavallisista ravintoloiden kenkä- tai kravattisäännöistä, ruuanostopakosta kaljan kanssa tai kuinka viime vuonna kotipitäjässäni piti kulku kesäravintolan terassille suoraan ulkoa estää ja tehdä uusi reitti eri ovesta ja sisäkautta, alkavat he kysellä, että joko siellä kaukana pohjoisessa tiedämme Itä-Saksankin kuuluneen länteen jo parin vuosikymmenen ajan?

Kotona sen kaiken typeryyden tietää ja siihen on tottunut, mutta muualla sen sitten vasta todella tajuaa: olemme me toopet kyllä maalanneet itsemme nurkkaan pahemman kerran. Ja kaikki "kansalaisten hyvinvoinnin" nimissä.